Nämä ihanuudet on ne suosikkini Tanskan tuliaisista. Kivasti toisiinsa sopivat pienehköt maljakot. Näihin on kiva kasata erilaisia asetelmia, monta versiota on jo nähty. Pian on ulkonakin poimia muutakin kuin valkovuokkoja, joten näille tulee varmasti olemaan kesällä kovasti käyttöä! Kuinka onnellinen sitä nainen voikaan kolmesta purnukasta olla… Aika onnellinen näköjään! ;)
Viikonloppu alkaa mukavan lämpimästi, toivotaan että jatkuisikin näin. Edessä olisi pihatouhuja, jos yhtäkkiä yllättänyt ääneni vienyt flunssa ei ylly mahdottomaksi.
//Kivaa viikonloppua!!
Kevättalvella tästä jo huhuttiinkin, kun Ikea lanseerasi osassa Pohjoismaissa uuden keittiömallistonsa. Nyt asia alkaa olla ajankohtainen meillä täällä Suomessakin kun 3. kesäkuuta Metod -keittiömallisto tulee myyntiin Suomen Ikeoihin. Hintatasoltaan Ikea lupaa uuden malliston olevan samaa luokkaa aiemman keittiömalliston kanssa. Saatavuuskin Faktumin varaosiin luvataan säilyttää. Ikean tietoa muutoksesta löytyy Suomeksi mm. 
Huivihulluus ei suinkaan laantunut Tanskan matkallamme kun jokainen kauppa suorastaan pursusi mitä ihanempia kesähuiveja. Annoin itselleni luvan hankkia yhden tai kaksi, kannoin kotiin neljä! Auts! Mutta eihän näistä yhtään voinut sinnekään jättää. Yllättäen eniten käytetyksi näistä on muodostunut tuo pinkki vaiko koralli minitähtihuivi, joka on muuten niin väritöntä pukeutumistani piristänyt jo aika usein.
Lisbeth Dahlilta bongattiin ihania peace -rannerenkaita ja toinen niistä päätyi huivin kaveriksi. Vähän jäi harmittamaan, ettei ostanut jokaista väriä näitä… ;) Musta koru käy kivasti noiden minulla jo olleiden mustien rannekorujen kanssa.
Uusien värien myötä myös vähän uusia kuoseja. Leopardia tai kenties jotain muuta kissaeläintä, beigessä huivissa pääkalloja sopivan sekavasti esitettynä ja keltaisessa kolmioita. Yhä olisi minun suosikkishoppailuni esittelemättä, joten vielä ainakin yksi tuliaispostaus tiedossa!
Rungollisen pajun löysin plantsun tarjousrullakosta muutamalla eurolla. Kauniit hopeanvihreät lehdet ja tämä taitaa täyttää oliivipuukaipuuni. Kaapelikelapöytäni näyttää kaipaavan uutta maalikerrosta pintaansa. Etupiha on ilta-auringon ansioista aika mukava iltakahvipaikka.
Viime syksynä aloittelin terassin pöytähaaveilun ja heti kevään koittaessa haaveilu sai vaan uutta puhtia. Syksyllä katselin kaupoissa pöytiä, eikä silloin yksikään vastaan tullut oikein iskenyt. Nyt keväällä päätinkin, että tehdään pöytä itse ja sain helposti mieheni puhuttua hommaan. Äitienpäivälahjatoiveita kyseltäessä pöytä juolahti mieleeni ja lähdettiinkin heti lauantaina ostamaan kasa lautaa. Aiempi pöytämme oli kiireessä muuton jälkeen ostettu metalli/lasipöytä, jonka hankkimista ei kyllä yhtään ehditty harkitsemaan. Aika monta kesää sen kanssa tulikin tuskailtua ja pöytä oli liinan peitossa kesäkaudet. Nyt onkin pöytä, jota ei tarvitse liinalla peitellä!
Mielikuva pöydästä oli aika vahva ja sen mukaan lähdettiin liikkeelle. Raakaa lautaa, mustaa öljyä ja ristikkojalat oli mielessäni. Kovin paksua lautaa en pienelle pihalle ja terassille sekä sirojen tuolien kaveriksi halunnut ja päädyttään ostamaan tuumaista lautaa. Mies huolehti sitten teknisistä yksityiskohdista kun ulkoasun olin saanut selostettua hänelle. Alun perin ajatuksena ollut pöydän keskelle laitettava aurinkovarjo vaan joutuu nyt sivummalle kun keskelle pöytää tuli tuo tukipuu. Mutta voihan se aurinkovarjo seisoa pöydän päädyssäkin tuen kanssa.
ps. kuvat on eilisillalta. Tänään on ihasteltu pöytää sisältä käsin vesisateen vuoksi.
